Karpalo on kirjoitellut taistelustaan ylimääräisiä kiloja vastaan. Viimeisimmässä kommenttilootassaan hän kirjoittaa:

"Tää on niin pitkä taival."

Muisti on tieteessä jaettu osiin. Yksi muisteista on nimeltään implisiittinen muisti. Se tarkoittaa tiedostamatonta muistia. Implisiittinen muisti lähtee käyntiin, kun saamme ärsykkeen. Jokin aivan irrallinen asia voi toimia ärsykkeenä ja juolahduttaa mieleen muiston. Ärsyke voi olla esimerkiksi tuoksu, kosketus, jotain minkä näemme. Aistittu ärsyke. Minun implisiittinen muistini liikahti, kun luin Karpalon sanat "tää on niin pitkä taival".

Istun mummun sylissä. Hänen sylinsä on suuri ja pehmeä. Keinutuoli narahtelee. Sen käsinojat on sudittu venäjänvihreällä, paksulla maalilla. Mummun pään takana on iso, ruskea radio. Se on auki. Joku puhuu radiossa.

Ikkunalla on kukkia. Papan työpöydällä on papereita. Ulkona on kesä. Kukaan ei ole leikannut ruohoa. Keittiön ikkunasta näkyy juhannusruusupensas. Pöydällä on kerniliina. Äsken siitä kerättiin ruoka-astiat pois. Ehkä kesäkeittoa. Inhoan herneitä, mutta pappa pakotti nielemään ne.

Olemme mummun kanssa kahden. Istun sylissä. Onko minulla punavalkoinen pallokuvioinen mekko päällä? Siinä oli hassu pinta; pieniä ristikoita, joita ei nähnyt kuin aivan läheltä. Sormilla ne kyllä tunsi.

Mummu laulaa:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,

hänt´ ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

vaan ihana enkeli vierellä käy...

Keinun mummun sylissä.