Tänään menen käymään lääkärissä. Ei mitään vakavaa, vain tarkistus. Mutta että osaakin ottaa päähän koko visiitti jo etukäteen.

Miksei lääkäreiltä vaadita ihmissuhdetaitoja? Sosiaalista älyä voisi opettaa pakollisena aineena ensimmäisellä vuosikurssilla. Ellei siitä pääsisi läpi, niin sitten vain potkut yliopistosta.

Kävin sairaalassa joku aika sitten. Erittäin töykeä ja kiireinen mies. Harmitti, kun kolme hoitajaa kävi kuorossa ylistämään tätä lääkäriä:

"He is such a nice person!" "What a lovely person!" "You are very lucky to have him!"

Voi olla, että on kiva hoitajille. Kuulin nimittäin hänen naurattavan taukotilassa huoneellista sairaanhoitajia. Kyllä kuulkaa ärsytti. Kuinkahan epämiellyttäviä ne muut lääkärit olisivat olleet, jos tämä kerran oli niin ihana? Mikä sairaanhoitajiakin vaivaa? Sokeita ja kuurojako ne ovat? Eikö potilaan etu pitäisi olla ensimmäisellä tilalla?

No joo. Tyhmä kysymys.

Tämä kyseinen lääkäri on etniseltä taustaltaan intialainen. Yksi tuttava, joka sairastaa syöpää, väittää intialaisten mieslääkäreiden suhtautuvan vanhoihin naisiin alentuvasti. Hänellä on laaja kokemus lääkäreistä. En tiedä onko totta. Yleistäähän ei voi. Mutta se on totta, että kulttuuri muovaa ihmistä kovastikin.

Jos saisin valita hoitavan lääkärin sukupuolen ja etnisen taustan niin valitsisin kiinalaisen naislääkärin. Tähän mennessä tiedän kolme ja kaikilta heiltä olen saanut asiallista, paneutuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä kohtelua.