Olin juuri keksimässä fiksua aloituslausetta tämän päivän bloggaukseen, kun jalkojen juuresta, laatikoston alta, kurkisti pää.

On inhottavaa tulla yllätetyksi. Varsinkin jos ei heti tajua minkälainen ruumis päähän kuuluu.

Laskeuduin kontilleen ja kurkin pöydän alle. Lopulta se liikahti. Gekko tietenkin. Käärmeet eivät kurkistele.

Niinpä unohdin sen fiksun lauseen. Olin aikonut kirjoittaa jotain muutoksesta ja sen eri vaiheista. Joskus toiste. Nyt nostan varpaat ilmaan. Hemmetin seinillä naksuttajat. Paskovatkin joka paikkaan.

Miten gekoista pääsee eroon?