Sun Äitis googletti nimensä, joten minä Ruun perässä.

Löysin outoja juttuja. Kaikkia en ehtinyt lukemaan, kun jämähdin tähän yhteen (kesäkuun 8. postaus vuodelta 2006). Jämähdin kun kosketti. Tuli hyvin iloinen, mutta myös hyvin syyllinen olo. 

Aloin ajatella bloggauksen merkitystä. Lopetin bloggauksen itsekkäistä syistä alkuvuodesta. Aloitin itsekkäistä syistä uudelleen viime kuussa. En ole juurikaan halunnut ajatella velvollisuuksia. Jos alkaa ajatella velvollisuuksia, voi hommasta mennä maku.

Mutta ill.in blogimerkintä täräytti tajuntaani, kuinka tärkeä merkitys bloggaamisella voi olla myös jollekulle muulle kuin bloggaajalle itselleen. Itsekkäistä syistä rustattu bloggaus voi pelastaa toisen päivän, tai viikon, tai mitä vaan. Toisaalta jos etenee tuon tyylisessä ajattelussa eteenpäin, alkaa vastuu rusentaa hartioita... Mutta ei. Stop. Syyllisyyden tunnosta ei kannata blogata, se on varmaa!

ill.ille lähetän terkkuja sinne kauas Eurooppaan! Toivotan hyvää syksyä! Ja paljon lennokkaita inspiraationhetkiä!

Olet tärkeä.