Yhtäkkiä alkoi musta ahistaa. Eikä täällä ole edes syksy.

Ehkä tämä punainen tuli tuosta edellisen postauksen hiekasta.

Vaikka se hiekka on kyllä eri punaista kuin tämä blogipohja. Se punainen on raudanpunaa. Tuulen aallottamaa, kuivaa punaista. Sormien välistä ohuena juoksevaa auringon kuumentamaa maata.

Nyt olisi tarvetta erämaaseikkailulle. Voisi vain istuskella jonkun käkkyrän alla ja mietiskellä mitä tuuli sattuu mukanaan tuomaan. Vaikka onnistuuhan tämä täällä blogissakin.

Istutaan nyt taas hetki punaisella pohjalla ja mietiskellään tuulen tuomia tovi.