Kun puhuimme siitä mikä meitä motivoi, D kertoi seuraavaa:

Afganistanissa isäni oli ammatiltaan journalisti. Meitä on kolme lasta. Minä olen vanhin tytär. Äitini oli kotona. Kuusi vuotta sitten meidän asuinaluettamme pommitettiin. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Taleban oli pommituksen takana, he maksoivat siitä.

Oli ilta ja olimme syömässä kaikki yhdessä pöydän ääressä. Kun pommi putosi, se tuhosi talomme. Viereinen huone tuhoutui täysin. Me pyörryimme. Heräsimme siihen, että vauva itki. Vauva herätti meidät. Isäni sanoi, että nyt on pakko lähteä. Keräsimme kaikki rahat ja arvoesineet kasaan. Kaikki mitä oli jäljellä. Lähdimme samana yönä. Ajoimme autolla Pakistanin rajalle.

Rajalla oli paljon muitakin perheitä. Rajasotilaat osoittelivat meitä aseilla. He sanoivat, että emme pääse yli, koska meillä ei ole passeja. Sanoimme, että meillä ei ole passeja, koska passitoimistosta ei saa passeja. 

Odotimme rajalla.

Muutamaa päivää myöhemmin sinne tuli mies, joka sanoi, että jos maksamme, hän vie meidät jalkapatikassa vuorten yli Pakistaniin. Meitä oli monta perhettä, jotka suostuimme. Annoimme kaikki korut ja loput rahat salakuljettajalle. Seuraavana yönä hän lähti viemään meitä.

Se oli hyvin raskas kävelymatka. Pari tuntia kiivettyään vuorenrinnettä ylös, äitini alkoi itkeä, että hänen täytyy levätä. Että hän ei jaksa. Salakuljettaja sanoi, että äitini voi jäädä lepäämään niin halutessaan, mutta muiden on pakko jatkaa matkaa. Oli ehdittävä yhdessä yössä perille, tai kävisi huonosti. Niinpä äitini jatkoi matkaa. Hän itki ja käveli eteenpäin. Näin että hänen jalkojaan pitkin valui veri. Hänen kuukautisensa olivat alkaneet. Minä olin 15-vuotias.

Aamulla olimme perillä. Löysimme ystävällisiä afganistanilaisia, jotka antoivat meille ruokaa. Saimme levätä. Sitten aloimme etsiä työtä, mitä vain.

Nyt olemme asuneet täällä Australiassa jo kaksi vuotta. Englanninkieleni on vielä huono, mutta opiskelen ahkerasti. Minulla on monia suunnitelmia tulevaisuuteni varalle. Kun ajattelen pakomatkaa vuorten yli Afganistanista Pakistaniin, saan siitä voimaa ylittää kaikki esteet.

 

(Inspiraatio Matkustavaisen lokakuun 12:n postauksesta.)

Lisäys klo 9:30 Brisbanen aikaa. Onneksi olkoon Muhammad Yunus ja Grameen-järjestö!