Karpalo haastoi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Otetaan aina yhdeksäs kirja viideltä hyllyltä. Ja sitten sanotaan kustakin jotakin.

Wesley Sandler: Untangled New Guinea Pidgin. Ostin kirjan kauan sitten, kun olin Papua-Uudessa Guineassa ja piti osata sanoa jotakin. Kirja sisältää hyvin käytännöllisiä lauseita matkailijalle. Tämä lause esimerkiksi on hyvin hyödyllinen tietää papualaisessa kylässä, kun aamu on kovin kylmä: Yu kirap ne brukim paiawut. Kun lauseen sanoo ääneen, englannin kieltä taitava arvaa mitä lause tarkoittaa.

Tuhat laulujen vuotta. Tämä paksu kirja on yllätystuliainen, ja muistuttaa minua aina eräästä viehättävästä, lämminsydämisestä rouvashenkilöstä, joka haluaa viettää eläkepäivänsä kirjaston naapurissa. Terveisiä vain! Kirjaa olen lukenut niin hiljaa itsekseni kuin myöskin ääneen. Kerran pidin runoillan paikallisille suomalaistuttaville ja tämä kirja oli kovassa käytössä. Luin kirjasta sellaisia runoja, joita jotkut eivät olleet koskaan kuulleetkaan. Neruda oli yksi näistä yleisölle tuntemattomista runoista. Yllättävän mielenkiintoisia asioita virisi runojen myötä. Muistan varsinkin herrashenkilöt, jotka eivät koskaan lue runoja, mutta sinä iltana saivat Nerudan runoista jos jonkinmoisia ahaa-elämyksiä. Vähän kuin olisin sähköshokkihoitoa antanut.

Old Gold and Mining Towns of Australia. Tämä kirja on hankittu antikvariaatista, mutta ostaja en ollut minä vaan Aira Bukkos, jonka päiväkirjan Lumpeenkukka ja Naoris toimitin aikoinaan kirjaksi. Aira antoi kirjan minulle lahjaksi vuosia sitten. Siinä vaiheessa Aira oli kovin innostunut kullan etsimisestä ja ajatteli varmaan, että minäkin saattaisin intoutua mainarin hommista. Toisin kävi. Kova olen kaivelemaan, mutta en niinkään maita ja mantuja vaan syntyjä syviä.

Michael Roberts: The Jungle. Tämä kirja on siltä ajalta, kun kulutin aikaani tutustumalla graafisen suunnittelun maailmaan. Roberts on luonut lastenkirjan leikkelemällä väripapereista Afrikka-aiheisen aakkoskirjan. Idea ja toteutus ovat loistavat. Oli "ihan pakko" ostaa kirja, kun näin sen ensimmäisen kerran!

Randolp Stow: To the Islands. Löysin tämän kirjan vuosia sitten keskiaustralialaisen leirintäalueen pesulan pöydältä. Pyykkien pyöriessä koneessa aloin lukea teosta ja se vei minut mukanaan. Talvisesta Tennant Creekistä siirryin vaivattomasti läkähdyttävän kosteaan pohjoiseen, kesään, jonnekin 1900-luvun alkupuolelle, jolloin valkoisten mielestä mustat olivat itsestään selvästi alempiarvoista rotua, eivätkä oikeastaan ihmisiä laisinkaan. En enää muista mitä kirjassa tapahtui, mutta se oli hyvin kirjoitettu. Otin kirjan mukaani, koska tarina jäi kesken. Jätin tilalle jonkin toisen pokkarin.  En ole vieläkään palannut takaisin tarinaan... Syytä olisi.

Jos nyt noista viidestä voi vetää jonkinlaisen yhteenvedon niin kaksi kirjoista on lahjoitettu, kaksi ostettu ja yksi hankittu hieman epäilyttävissä olosuhteissa. Kaksi kirjoista antaa suoraa tietoa, kaksi on sanataiteellisia teoksia ja yksi kuvataiteellinen kokonaisuus. Yksi kirja viittaa Afrikkaan, toinen Papua-Uuteen Guineaan, kolmas Pohjois-Territorioon ja neljäs Australian erämaahan. Viides seikkailuttaa tunneälyllisesti.

Lisäys--- siis ideanahan on tietysti panna haaste eteenpäin... Miten olisi Pro Mustarousku, Yrttimaan aikakirja ja Sun Äitis ?